Huonoa palvelua

Arkisto Kesäkuu, 2009

Tapahtui tammikuussa 2009.

Sattuipa aamulla matkalla toiseen kotimaiseen suurehkoon kaupunkiin: auton polttoainemittari lähestyi punaista. Ajattelin siis mennä uudelle, kolossaaliselle ABC-liikenneasemalle. Se, kuka on moisen termin keksinyt, sietäisi saada Nobelin tai ainakin jonkin kotimaisen tunnustuksen. Sen verran ovelasti on vanha perinteinen huoltoasematoiminta saatu hukutettua matkamuistojen, sixpäkkien, tarjous-CD -levyjen ja muiden alle piiloon.

Asiaan siis. Polttoainemittarit olivat kauimmaisessa mahdollisessa paikassa liikenneaseman ulko-ovelta. Hämmästyin jo siinä vaiheessa, kun huomasin ettei minulla ole mahdollisuutta maksaa polttoaineostostani sisällä kassalle. Minulla on siis yrityksen magneettijuovallinen pankkikortti ilman tunnuslukua.

Yrityksen kirjanpidon vuoksi tarvitsen säädyllisen kuitin, en puoliksi läpinäkyvää, hopeanväristä käppyrää josta saa juuri ja juuri selvän. Samainen kuitti tuhoutuu päivänvalossa, siksi tankkaus tulisikin tehdä aina pimeässä ja sulkea hopeakäppyrä valo-, ilma- ja kemikaalitiiviiseen rasiaan tilintarkastusta varten. Kopioa siitä ei voi ottaa, ainakaan sellaista, josta saisi jotain selvää.

Kiroillessani pakkasessa ilman hanskoja ja hattua, ajattelin käyttää henkilökohtaista korttiani ja tankata sen verran että pääsen bensa-asemalle. Työnnän korttini automaatin aukkoon ja automaatti pyytää odottamaan. Minä odotan. Korvanlehdistä loppuu verenkierto. Odotan edelleen. Laitan kädet taskuun lämmittääkseni niitä, jotta voin sulattaa korvani. \”Yhteyshäiriö\”. Automaatin perkele pyytää MINUA ottamaan yhteyttä jonnekin. Yritän uudelleen, bensaa on saatava. Sama juttu. Tässä vaiheessa veri ei kiertänyt enää korvissa eikä sormissa. Luovutin.

Kaartaessani pois polttoainemittareilta bensavalo syttyi. Loistavaa. Samalla vatsassani tuntuivat edellisen illan pitakebabit ja niiden välissä olleet jalapenot. Vessaan siis. Jos polttoaineautomaatti ei toiminut niin vessa oli kuin Apollo 13. Laitteita joka lähtöön. Ei riitä, että hana on elektroninen. On myös elektroninen käsipaperiautomaatti. Eikä vain muutama, vaan pitkä rivi. Jos käsienpesu muiden läsnäollessa hävettää, voi kädet pestä kätevästi omasssa kopissa. Jokaisessa kopissa oli elektroninen hana ja elektroninen käsipaperiautomaatti. Sen lisäksi oli vielä desinfiointiautomaatti käyttöohjeineen.

Onneksi autoni ei tarvinnut pikahuoltoa.

Kiire alkoi painaa päälle ja menin seuraavalle, eri ketjun asemalle. Älykäs bensa-automaatti sanoi minulle, että kaikki polttoainepistoolit on laitettava paikoilleen. Laitoin 98-oktaanisen pistoolin kunnolla paikoilleen. Automaatti ei kiittänyt. Totesi seuraavaksi olevansa tilapäisesti pois käytöstä. Nyt alkoi jo risoa sen verran, että kurvasin toiselle mittarille näyttävästi kaasuttaen. Vieressä oleva herrasmies luuli kaljupään varmaan varastavan polttoainetta, kun ensin seison hölmönä pistooli tankin täyttöaukolla ja sen jälkeen kurvaan tiukasti \”karkuun\”. Kolmas kerta toden sanoi. Sain polttoainetta.

Takaisin Espoota kohti ajaessa autostani loppui tuulilasinpesuaine. Sattuneesta syystä siirsin sekä oston että täytön eri päivälle. Tämän päivän liikenneasemakiintiöni on täynnä.

Lue lisää huonon palvelun blogistani http://www.juke.fi/blogi/?k=huonoa%20palvelua